Kuten aiemmin olen kertonut, niin äitini on sairastanut jo
viimeiset kahdeksan vuotta erittäin laajasti luustoon levinnyttä rintasyöpää.
Kahdeksan vuotta sitten elinaikaa luvattiin muutama kuukausi.
Äiti joutui viime viikolla taas kerran ambulanssilla teholle
sairaalaan. Syynä oli jo toistamiseen paha kipulääkkeiden yliannostus ja siitä
johtuva korkea veren hiilidioksidipitoisuus, sekä hengityksen salpautuminen. Äidin
tilanne ja vastaavien tilanteiden kokemukset huomioon ottaen lääkeannosten ei
pitänyt olla liian suuria. Äidin keho ei vaan enää kestänyt kyseistä
kipulaastaria.
Ensimmäisellä kerralla hän tuli tajuttomana jo sairaalaan,
mutta tällä kertaa tilanne paheni tajuttomuuteen asti vasta sairaalassa kun
lääkäri munasi totaalisesti lääkityksen uudelleen aloituksen. Torstaina kaikki
näytti vielä hyvältä, mutta perjantaina aamupäivällä äitiä ei saatu enää
hereille. Sairaalasta soitettiin että läheisten olisi hyvä tulla paikalle,
koska tilanne on hyvin vakava, eikä äiti todennäköisesti enää herää. Äidillä
todettiin sairaalassa uudelleen aiheutetun yliannostuksen lisäksi munuaisten
vajaatoiminta, alkava keuhkokuume ja virtsatietulehdus. Lääkäri sanoi minulle
ja isälle että tilanne on todella paha. Sanoi, että jos olisimme kysyneet pari
tuntia aiemmin, niin olisi sanonut, ettei ole lainkaan toivoa. Nyt arvot olivat
kuitenkin hieman nousseet.
Päätimme isän kanssa lähteä käymään kotonani ja sovimme,
että tulemme illalla takaisin katsomaan äitiä. Alkuillasta isälle soitettiin sairaalasta
ja kehotettiin olemaan säikähtämättä… Kerrottiin että rouva on täällä hereillä
ja kyselee saisiko ruokaa ja miksi herää eri paikasta kuin nukkumaan mennessä?
Menimme takaisin sairaalaan ja siellä äiti makasi kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Kaikki arvot korjaantuivat aika nopeasti ja kipulaastarit
vaihdettiin morfiini- kipupumppuun, jonka ei pitäisi aiheuttaa vastaavia
ongelmia. Eilen äiti pääsi taas kotiin. On se sitkeä sissi…
Pääsin kouluun ja aloitan liiketalouden opinnot parin viikon
päästä. Sain myös myönteisen päätöksen
siitä että eläkevakuutusyhtiö maksaa uudelleenkoulutuksen. Olen pähkäillyt jo
pitempään että mitä teen ay-puolen luottamustehtävilleni. Kouluttaudun ihan eri
alalle, mutta olen edelleen motivoitunut hoitamaan suunnittelemani asiat
maaliin, joten todennäköisesti jatkan kaikissa tehtävissä kuitenkin vielä
toistaiseksi.
Kävin itse syöpäkontrollissa pari viikkoa sitten, eikä siinä
todettu mitään akuuttia. Seuraava kontrolli on tammikuussa. Kävin myös
sisätaudeilla kontrollissa immuunipuutoksen vuoksi. Veriarvot eivät olleet
kovin hyvät ja gammanorm-lääkkeen annosta voidaan joutua nostamaan, jotta
selviän kunnialla tulevasta influenssa kaudesta. Arvojen perusteella lääkäri
epäili vahvasti että lääkitystäni todennäköisesti joudutaan jatkamaan elämäni
loppuun saakka. Käyn uudelleen verikokeissa syyskuun lopulla, jonka jälkeen lääkeannostelun
jatko päätetään.
Jos saisin muutaman kilon pois ennen verikokeita, niin
siitäkin olisi apua. Tulikin uusi motivaattori tiputtaa painoa, kun tiedän että
jollei painoni tipu niin joudun varmasti piikittämään lääkettä kaksi kertaa
viikossa yhden kerran sijasta. Edellisen kirjoitukseni jälkeen paino onkin kesäherkuilla
noussut kolme kiloa…
-Tapio