keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sitkeä sissi

Kuten aiemmin olen kertonut, niin äitini on sairastanut jo viimeiset kahdeksan vuotta erittäin laajasti luustoon levinnyttä rintasyöpää. Kahdeksan vuotta sitten elinaikaa luvattiin muutama kuukausi.

Äiti joutui viime viikolla taas kerran ambulanssilla teholle sairaalaan. Syynä oli jo toistamiseen paha kipulääkkeiden yliannostus ja siitä johtuva korkea veren hiilidioksidipitoisuus, sekä hengityksen salpautuminen. Äidin tilanne ja vastaavien tilanteiden kokemukset huomioon ottaen lääkeannosten ei pitänyt olla liian suuria. Äidin keho ei vaan enää kestänyt kyseistä kipulaastaria.

Ensimmäisellä kerralla hän tuli tajuttomana jo sairaalaan, mutta tällä kertaa tilanne paheni tajuttomuuteen asti vasta sairaalassa kun lääkäri munasi totaalisesti lääkityksen uudelleen aloituksen. Torstaina kaikki näytti vielä hyvältä, mutta perjantaina aamupäivällä äitiä ei saatu enää hereille. Sairaalasta soitettiin että läheisten olisi hyvä tulla paikalle, koska tilanne on hyvin vakava, eikä äiti todennäköisesti enää herää. Äidillä todettiin sairaalassa uudelleen aiheutetun yliannostuksen lisäksi munuaisten vajaatoiminta, alkava keuhkokuume ja virtsatietulehdus. Lääkäri sanoi minulle ja isälle että tilanne on todella paha. Sanoi, että jos olisimme kysyneet pari tuntia aiemmin, niin olisi sanonut, ettei ole lainkaan toivoa. Nyt arvot olivat kuitenkin hieman nousseet.

Päätimme isän kanssa lähteä käymään kotonani ja sovimme, että tulemme illalla takaisin katsomaan äitiä. Alkuillasta isälle soitettiin sairaalasta ja kehotettiin olemaan säikähtämättä… Kerrottiin että rouva on täällä hereillä ja kyselee saisiko ruokaa ja miksi herää eri paikasta kuin nukkumaan mennessä? Menimme takaisin sairaalaan ja siellä äiti makasi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki arvot korjaantuivat aika nopeasti ja kipulaastarit vaihdettiin morfiini- kipupumppuun, jonka ei pitäisi aiheuttaa vastaavia ongelmia. Eilen äiti pääsi taas kotiin. On se sitkeä sissi…

Pääsin kouluun ja aloitan liiketalouden opinnot parin viikon päästä.  Sain myös myönteisen päätöksen siitä että eläkevakuutusyhtiö maksaa uudelleenkoulutuksen. Olen pähkäillyt jo pitempään että mitä teen ay-puolen luottamustehtävilleni. Kouluttaudun ihan eri alalle, mutta olen edelleen motivoitunut hoitamaan suunnittelemani asiat maaliin, joten todennäköisesti jatkan kaikissa tehtävissä kuitenkin vielä toistaiseksi.

Kävin itse syöpäkontrollissa pari viikkoa sitten, eikä siinä todettu mitään akuuttia. Seuraava kontrolli on tammikuussa. Kävin myös sisätaudeilla kontrollissa immuunipuutoksen vuoksi. Veriarvot eivät olleet kovin hyvät ja gammanorm-lääkkeen annosta voidaan joutua nostamaan, jotta selviän kunnialla tulevasta influenssa kaudesta. Arvojen perusteella lääkäri epäili vahvasti että lääkitystäni todennäköisesti joudutaan jatkamaan elämäni loppuun saakka. Käyn uudelleen verikokeissa syyskuun lopulla, jonka jälkeen lääkeannostelun jatko päätetään. 

Jos saisin muutaman kilon pois ennen verikokeita, niin siitäkin olisi apua. Tulikin uusi motivaattori tiputtaa painoa, kun tiedän että jollei painoni tipu niin joudun varmasti piikittämään lääkettä kaksi kertaa viikossa yhden kerran sijasta. Edellisen kirjoitukseni jälkeen paino onkin kesäherkuilla noussut kolme kiloa… 
-Tapio