Elämäni alkaa taas olla mielenkiintoisessa risteyksessä.
Olen ollut immuunipuutoksen vuoksi tutkittavana keskussairaalan
kuntoutustutkimusklinikalla. Tutkimuksissa tultiin viime perjantaina siihen
tulokseen, että en enää sovellu nykyiseen ammattiini pölyn, lian ja työn raskauden
vuoksi. Odottelen että b-lausunto tulee postilaatikkoon, jonka jälkeen laitan
ammatillisen kuntoutuksen hakemuksen eteenpäin eläkeyhtiöön.
Kävin kolmissa pääsykokeissa ja ensimmäisistä tulikin jo
tieto että pääsin heittämällä sisään lukemaan liiketaloutta. Uskon asiantuntijoiden
kertoman perusteella, että myönteinen päätös eläkeyhtiöstä on periaatteessa
varma, joten elokuussa täytyisikin aloittaa sitten opinnot. Tosin, kun olen
ikuinen pessimisti, niin kouluun lähtöön uskon lopullisesti vasta kun päätös
eläkeyhtiöstä tulee.
Kävin pariviikkoa sitten myös poskionteloiden
FESS-leikkauksessa, josta olen toipunut hyvin. Leikkauspäivänä nenä/posket oli
niin kipeät, että meinasin lähteä takaisin sairaalaan, mutta se meni onneksi
ohi panadolilla ja levolla. Nyt tosin olen jälleen, kas kummaa
poskiontelotulehduksessa ja kymmenes antibioottikuuri tälle vuodelle tuli
aloitettua aamulla.
Gammanorm-infuusiotkin on sujunut ihan hyvin. Tuntuu tosin
välillä pölijältä piikittää itseensä semmoinen määrä ainetta. Yhdessä
viikkoannoksessa saattaa olla yli kymmenentuhannen eri verenluovuttajan
plasmaa. Vetää nöyräksi, en voi kuin olla kiitollinen ja arvostaa kaikkia jotka
käyvät luovuttamassa verta.
Menotahti on hieman hidastunut ja ensi viikko on ensimmäinen
viikko tänä vuonna jossa kalenterissa ei ole kuin pelkkää tyhjää. Olenkin
ajatellut pyrkiä käyttämään kaiken tulevan ylimääräisen vapaa-ajan siihen, että
saisin itseni parempaan kuntoon ja kymmenen kiloa kevyemmäksi. En aio alkaa
millekään dieetille, kun ei ole ennekään ollut tarvis, lisään vain liikuntaa
mahdollisuuksien mukaan ja jätän herkuttelut minimiin. Syksyksi kesäkuntoon
siis…
-Tapio